Marita kertoo

Noin vuosi sitten (2012) Marita kertoi kirjeessä Jukka Heiniselle:

Kokoaja Marita Rasimus:

Matti ja Edla Heininen

Tulen kertomaan Matin ja Edlan, tutummin Tildan, elämästä Monnoisissa. Tarinat on kuultu vuosien varsilta ja nyt osa on kerätty yksiin kansiin.

Ollaan tsaarinvallan alla, Suomi on suurruhtinaskunta..

Tarina alkaa vuodelta 1914. Matti ja Edla asustavat lastensa kanssa Heinisissä. Perheessä on monta lasta, varsinkin poikia. Matti etsii toista maatilaa lähistöltä. Heininenhän on vuokraviljelyssä. Lemussa olisi myytävänä Monnoisten-kartano, sen huutokauppa on elokuussa 1914. Matti päättää lähteä 10-vuotiaan poikansa Erkin kanssa katsastamaan tilukset viikkoa ennen huutokauppaa. Matkalla Lemun kirkolta Monnoisiin Erkki sai aukaista seitsemät veräjät. Tilan tarkastamisen jälkeen istuttiin Monnoisten-talon tuvassa kahvilla paikan myyjän, leskimies Kustaa Juhanpoika Monnoisen kanssa. Noustessaan pöydästä vanha Kustaa ottaa tukea Erkistä ja toteaa: "tästä pojasta tulee isäntä taloon!"                                                                                                                                                                          

Huutokauppapäivänä väkeä on kokoontunut pihalle tungokseen asti. Aamupäivällä on ensiksi vuorossa irtaimen myynti ja taas iltäpäivällä on odotettu koko tilan myynti. Tilan huutamisen alkaessa varteenotettaviksi kilpailijoiksi osoittautuu vain kaksi ruotsinkielistä ehkä jopa aatelista herraa. Hienostoporukka on varma kaupoistaan ja ei juuri kiinnitä huomiota vaatimattomasti jopa vähän nuhruisesti pukeutuneeseen vanhahkoon mieheen, josta ei ulkonäön perusteella ole haastajaksi huutamiseen. Toisen ruotsinkielisen heivatessa Matti ovelana korotti jäljelle jääneen huudon päälle oman tarjouksensa. Matti oli varautunut suuriin talokauppoihin ja ottanut mukaan ison määrän käsirahaa, jonka avulla talokauppa syntyykin ja hinnaksi tulee 114 000 silloista markkaa.                                                                                                                                                                     

Matti on 65-vuotias tullessaan Monnoisten isännäksi. Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Kauppakirjan allekirjoituksena on puumerkki:( sakset). Kotimatkalla Matti jopa lauleskelee ja kyläläiset ihmettelevät, jotain tapahtuneen: vuokraviljelijästä tulee tilallinen.

Maatilan rakennukset ovat huonossa kunnossa, joten Matilla alkaa rakennusten korjausurakka. Punaisen päärakennuksen kivijalan korjaaminen, uusi talli, uusi navetta 1920, aitta, lato. Esimerkiksi navetan 30 000 punatiiltä tuotiin Mynämäestä ja Maskun Maanpäästä puutavara lastattiin laivaan, josta Kuurnanpäästä ne tuotiin hevosilla Monnoisiin.  Rakennusprojekteissa pääsuunnittelijana ja toteuttajana toimii Matin poika Otto.

Edellinen omistaja Kustaa Juhonpoika Monnoinen jää asumaan tilalle, punaiseen päärakennukseen, kuolemaansa 1917 saakka. Hän joutuu väkivallan uhriksi ja vammautuu. Lisäksi hän menettää osan tilakaupasta saamistaan rahoista. Syyllistä etsitään, mutta tuloksetta. Ketään ei saada kiinni teosta. Kustaa yrittää osallistua edes hivenen talon töihin esim. havuoksien pilkkomisella.

Monnoisten edelliset omistajat Kustaa Juhonpoika ja vaimonsa Vilhelmiina Kustaantytär Monnoinen ottivat aikoinaan kasvattityttären Amanda Marian. Hänelle luovutettiin maa-alueita hallintaan Monnoisten tilasta. Amanda avioitui ja sai paljon lapsia. Sopimuksessa sovittiin, että heidän lasten eliniän jälkeen maa-alueet palauttaisiin Monnoisiin takaisin. Viimeinen lapsista Arvid Kaivonen kuoli 1971. Kyseisenä vuonna sanomalehdissä kirjoitettiin " Suomen viimeisimmästä taksvärkistä", tarkoittaen juuri tätä tapausta. Kaivoset suorittivat taksvärkkinä: 3 työpäivää elonkorjuussa ja perunamaalla; maksuksi maa-alueiden hallinnasta.

Ja niin elämä soljuu eteenpäin Monnoisissa.... Kapinan 1918 aikaan punaiset ovat tulossa hakemaan hevosia käyttöönsä. Miehet tietenkin valitsevat talon parhaat hevoset. Samalla nokkela Edla-mummu kutsuu miehet kahville ja ryypylle. Punaisten huomaamatta pojista Otto päättää vaihtaa toisen paremman hevosen huonompaan. Pois lähtiessään miehet ovat niin hyväntuulisia etteivät äkkää  vaihtoa. Kapinan päätyttyä Otto lähtee polkupyörällä hakemaan samaiset hevoset takaisin Lahdesta asti.                                                                        

Eräänä päivänä huomataan taas punaisten olevan liikkeellä Monnoisiin päin. Äskettäin on käyty myllyssä, nyt tulee kiire piilottaa edes jokunen jauhosäkki pois.Köydestä hinattaessa säkkiä ylös ote lipeää ja säkki putoaa keskelle lattiaa ja halkeaa. Edla ja piika ovat yltäpäältä jauhoissa, kyllä on vaikeaa selitellä pihaan tuleville punakaartilaisille merkillistä näkyä.

Sekä Heinisissä että Monnoisissa asutaan yhtaikaa mutta Heinisissä vastuuta siirretää Oskarille. Oskari on avioitunut 1917. Edlan ja Matin asustaessa Monnoisissa muiden lasten kanssa Edla lähtee joka ikinen aamu aikaisin aamulla herättämään väkeä Heinisiin. Matkaa on noin 8 kilometriä ja se taittuu jalan.

Peinikkala tulee myyntiin 1922 ja Otto ostaa sen. Sisarista Helmi ja Suoma hoitavat taloutta ja valmistelevat siellä kapioitaan. Suoma avioituu 1925 heinäkuussa ja Helmi samana vuonna marraskuussa.

1918 saadaan loistava naurissato. Kaikki kellarit ovat jo täynnä ja Matti kehottaa Erkkiä lastaamaan ylimääräiset kärryille. Sitten edessä on reissu Turkuun, jossa on pula elintarvikkeista. Raunistulan kohdalla nauriit ovat jo kaikki myyty. 1920-1930 luvulla Edla kuljettaa yksin voikuormia hevosella Turun torille. Leipäviljaa jauhetaan jauhoiksija myydään leipomoille.  1925 

Erkki ostaa ensimmäisen T-malli Fordin, avolavan. 1930 Nousiaisiin perustetaan meijeri ja maidot kuljetetaan sinne. Vähitellen Monnoisten porukka kuskaa kaikkien kyläläisten maidot meijeriin, 1944 lähtien.                                                      

Elopäivistä tiedotetaan kyläläisille, sananviejä saattaa viipyä reissullaan kaksikin päivä. Esimerkiksi 8 miestä niittää 3 ha päivässä. 2 niittäjää 1 sarkapelto. 1 niittäjä 1,5 tai 2 sitojaa.

Eräs Monnoisten renki on työssään todella saamaton ja verkkainen. Matti on taas jälleen kerran viisas eikä hauku eikä toru kyseistä miestä, vaan alkaa kehua tätä. Ja jonkin ajan kuluttua rengistä kehittyy mitä parhain työmies.                                                           

Vielä viimeisinä vuosinaankin Matilla on tapana palkita työntekijöitään. On syksy, naiset työskentelevät ahkerasti riihessä. Matti täyttää molemmat taskunsa pullolleen omenoita ja kehuu vievänsä niitä naisille piristykseksi.

Edla-mummu on kova kyläilemään vielä vanhuudenpäivilläänkin. Käy sukuloimassa ja vierailee vanhojen ystävien ja työntekijöiden luona. Aina on viemisinä lampaan villoja, jauhoja, leipää ym. Tuliaisina kotiin on kudottuja vaatteita, lapasia,sukkia jne.

Sisaruksista Erkki avioituu 1929, Eino 1932, Otto 1933 ja Alli 1934.

Edla-mummu jää leskeksi talvella 1931, 59 vuotiaana. Matin kuolinsyyksi merkitään halvaus....     Vaikka virallisina isäntinä 1926 lähtien ovat Erkki ja Eino, mummu pitää ohjaita rautaisessa otteessaan. Alli asuu äitinsä kanssa kivitalon yläkerrassa. Rakennuskantaa lisätään , jotta Einollakin olisi navetta ja talousrakennuksia. Naapuri Niittykartano tulee samoihin aikoihin myyntiin ja Eino jättää oman tarjouksensa. Mutta siitähän pitäjällä nousee kova meteli:” ettei Heinisten veljeksille saisi antaa pitäjän kaikkia parhaimpia taloja. Ja niinhän siinä käy, ettei talo päädy Einolle vaan hän perheineen muuttaa Turkuun 1937.

Edla-mummu haluaa ehdottomasti viedä valokuvaan kaikki siihen mennessä syntyneet tytöt. Tulee reissu Turkuun. Tytöillä on ensimmäisenä mielessä että mitä pukee päällensä.

Sota-aika koittaa. Talon miesväki lähtee rintamalle, kuka mihinkin. Naiset kantavat suuren vastuun työnteosta. Onneksi kaupungista saapuu lisää väkeä, työvelvollisia ja sotavankeja Neuvostoliitosta jopa Kirgisiasta asti.  Monnoisten hevonen Ville ja kuorma-auto Dodge Federal joutuvat molempiin sotiin. Kivitalon alakertaan majoitetaan evakkoja: Hyytiäiset, Hietaset, Matikaiset, Lerkit, Latut ja inkeriläisiä. Sodan päätytyyä Nousiaisten asemalta isännät saavat hakea omat hevosensa kotiin. Erkki on etsimässä omaa Villeään ja siinä puhellessaan hevosten ohitse rivistä kuuluu höröhdyksiä. Jälleennäkeminen on sanoinkuvaamattoman mukavaa molemmista. Kotiinpäin tultaessa Villen askellus on pitkää eikä kärryjen takana käyskenteleminen miellytä. Niin Erkki irroittaa Villen köydestä ja juoksu Monnoisiin on vauhdikasta. Siellä se hevonen on tallin oven takana paljon ennen Erkkiä.

Äitini Pirkon nuoruudessa Edla-mummu seuraa tarkoin sanomalehdistä ja radiosta maailman menoa ja tietysti tanssi-ilmoituksia. Hän usein tivaa enoiltani Timolta, Raimolta ja Pertiltä minne päin jokainen on menossa iltamiin. Enot tekevät joskus mummulle jekkua lähtemällä omille teilleen ikkunankautta. Usein kirkonmenoja kuunnellessaan mummu nukahtaa keinustuoliin, koska yö on kulunut odotellessa sekä nuorisoa että piikoja ja renkejä kotiin.                       

Sunnuntaisin Edla-mummu pukeutuu pyhäpukuun, hartioille kaunis huivi ja vähintään kaksi tai kolme esiliinaa päällekkäin alimmaisena se parhain.

Edla –mummu vahtii lapsenlapsiaan varsinkin Riittaa. Välillä on käynnissä kuurupiiloa ja iltapäivällä on vuorossa yhteiset päiväunet samassa sängyssä. Yhteispelissä vahditaan myös vanhempien sisarusten iltamiin lähtemistä. Riitta kiiruhtaa kertomaan sisaruksilleen reitin olevan selvä ja nämä lähtevät uutisesta iloisina salaa iltamiinsa mummun tietämättä. Tai niinhän he luulevat. Heti kun Riitta on kertonut ilmoituksensa sisaruksilleen, hän paljastaa vahdissa olevalle Edla-mummulle sisarusten salaisesta lähdöstä ja sen reitistä.

Mummun syntymäpäivät ja äitienpäivät kokoavat koko suvun koolle. On lapsia monessa polvessa. Ja keväällä on se kaunis, kirkas Tiltan-päivä maaliskuussa.

Pitää aina tulla esittelemään uudet aviopuolisot ja lapset mummulle, joka haluaa tietää ja nähdä kaiken uuden.

Edla-mummu seuraa tarkoin luonnontapahtumia ja laatii niistä omat säiden ennustuksensa. Välillä tietty sää edistää tai jälistää. Keltainen almanakka on kovassa käytössä.

Kova työnteko elämänvarrella vaatii lopulta veronsa, välillä mummun paikkoja särkee ja kolottaa kovastikin. Apteekista löytyy monta erilaista oloa helpottavaa tuotetta. On rautaviini, reumalääke eli Liljamentti ja Mustanparran tipat esimerkiksi

Edla-mummu saa viettää lopun elämänsä Erkin ja hänen vaimonsa Ailin hoivissa. Hän nukkuu pois 23.4.1968 Monnoisissa 96-vuotiaana paljon elämää nähneenä ja kokeneena.........