Noin 40 Heinisen sukukunnasta osallistui kokoukseen 14.4.13 Kiisan-pirtissä
Ohessa muutama kuva.... teksti puuttuu....
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Marita kertoo
Noin vuosi sitten (2012) Marita kertoi kirjeessä Jukka Heiniselle:
Kokoaja Marita Rasimus:
Matti ja Edla Heininen
Tulen kertomaan Matin ja Edlan, tutummin Tildan, elämästä Monnoisissa.
Tarinat on kuultu vuosien varsilta ja nyt osa on kerätty yksiin kansiin.
Ollaan tsaarinvallan alla, Suomi on suurruhtinaskunta..
Tarina alkaa vuodelta 1914. Matti ja Edla asustavat lastensa kanssa
Heinisissä. Perheessä on monta lasta, varsinkin poikia. Matti etsii toista
maatilaa lähistöltä. Heininenhän on vuokraviljelyssä. Lemussa olisi myytävänä
Monnoisten-kartano, sen huutokauppa on elokuussa 1914. Matti päättää lähteä
10-vuotiaan poikansa Erkin kanssa katsastamaan tilukset viikkoa ennen
huutokauppaa. Matkalla Lemun kirkolta Monnoisiin Erkki sai aukaista seitsemät
veräjät. Tilan tarkastamisen jälkeen istuttiin Monnoisten-talon tuvassa
kahvilla paikan myyjän, leskimies Kustaa Juhanpoika Monnoisen kanssa.
Noustessaan pöydästä vanha Kustaa ottaa tukea Erkistä ja toteaa: "tästä
pojasta tulee isäntä taloon!"
Huutokauppapäivänä väkeä on kokoontunut pihalle tungokseen asti.
Aamupäivällä on ensiksi vuorossa irtaimen myynti ja taas iltäpäivällä on
odotettu koko tilan myynti. Tilan huutamisen alkaessa varteenotettaviksi
kilpailijoiksi osoittautuu vain kaksi ruotsinkielistä ehkä jopa aatelista
herraa. Hienostoporukka on varma kaupoistaan ja ei juuri kiinnitä huomiota
vaatimattomasti jopa vähän nuhruisesti pukeutuneeseen vanhahkoon mieheen, josta
ei ulkonäön perusteella ole haastajaksi huutamiseen. Toisen ruotsinkielisen
heivatessa Matti ovelana korotti jäljelle jääneen huudon päälle oman
tarjouksensa. Matti oli varautunut suuriin talokauppoihin ja ottanut mukaan
ison määrän käsirahaa, jonka avulla talokauppa syntyykin ja hinnaksi tulee 114
000 silloista markkaa.
Matti on 65-vuotias tullessaan Monnoisten isännäksi. Hän ei osannut
lukea eikä kirjoittaa. Kauppakirjan allekirjoituksena on puumerkki:( sakset).
Kotimatkalla Matti jopa lauleskelee ja kyläläiset ihmettelevät, jotain
tapahtuneen: vuokraviljelijästä tulee tilallinen.
Maatilan rakennukset ovat huonossa kunnossa, joten Matilla alkaa
rakennusten korjausurakka. Punaisen päärakennuksen kivijalan korjaaminen, uusi
talli, uusi navetta 1920, aitta, lato. Esimerkiksi navetan 30 000
punatiiltä tuotiin Mynämäestä ja Maskun Maanpäästä puutavara lastattiin
laivaan, josta Kuurnanpäästä ne tuotiin hevosilla Monnoisiin. Rakennusprojekteissa pääsuunnittelijana ja
toteuttajana toimii Matin poika Otto.
Edellinen omistaja Kustaa Juhonpoika Monnoinen jää asumaan tilalle,
punaiseen päärakennukseen, kuolemaansa 1917 saakka. Hän joutuu väkivallan
uhriksi ja vammautuu. Lisäksi hän menettää osan tilakaupasta saamistaan
rahoista. Syyllistä etsitään, mutta tuloksetta. Ketään ei saada kiinni teosta.
Kustaa yrittää osallistua edes hivenen talon töihin esim. havuoksien
pilkkomisella.
Monnoisten edelliset omistajat Kustaa Juhonpoika ja vaimonsa
Vilhelmiina Kustaantytär Monnoinen ottivat aikoinaan kasvattityttären Amanda
Marian. Hänelle luovutettiin maa-alueita hallintaan Monnoisten tilasta. Amanda
avioitui ja sai paljon lapsia. Sopimuksessa sovittiin, että heidän lasten
eliniän jälkeen maa-alueet palauttaisiin Monnoisiin takaisin. Viimeinen
lapsista Arvid Kaivonen kuoli 1971. Kyseisenä vuonna sanomalehdissä
kirjoitettiin " Suomen viimeisimmästä taksvärkistä", tarkoittaen
juuri tätä tapausta. Kaivoset suorittivat taksvärkkinä: 3 työpäivää
elonkorjuussa ja perunamaalla; maksuksi maa-alueiden hallinnasta.
Ja niin elämä soljuu eteenpäin Monnoisissa.... Kapinan 1918 aikaan
punaiset ovat tulossa hakemaan hevosia käyttöönsä. Miehet tietenkin valitsevat
talon parhaat hevoset. Samalla nokkela Edla-mummu kutsuu miehet kahville ja
ryypylle. Punaisten huomaamatta pojista Otto päättää vaihtaa toisen paremman
hevosen huonompaan. Pois lähtiessään miehet ovat niin hyväntuulisia etteivät
äkkää vaihtoa. Kapinan päätyttyä Otto
lähtee polkupyörällä hakemaan samaiset hevoset takaisin Lahdesta asti.
Eräänä päivänä huomataan taas punaisten olevan liikkeellä Monnoisiin
päin. Äskettäin on käyty myllyssä, nyt tulee kiire piilottaa edes jokunen
jauhosäkki pois.Köydestä hinattaessa säkkiä ylös ote lipeää ja säkki putoaa
keskelle lattiaa ja halkeaa. Edla ja piika ovat yltäpäältä jauhoissa, kyllä on
vaikeaa selitellä pihaan tuleville punakaartilaisille merkillistä näkyä.
Sekä Heinisissä että Monnoisissa asutaan yhtaikaa mutta Heinisissä
vastuuta siirretää Oskarille. Oskari on avioitunut 1917. Edlan ja Matin
asustaessa Monnoisissa muiden lasten kanssa Edla lähtee joka ikinen aamu
aikaisin aamulla herättämään väkeä Heinisiin. Matkaa on noin 8 kilometriä ja se
taittuu jalan.
Peinikkala tulee myyntiin 1922 ja Otto ostaa sen. Sisarista Helmi ja
Suoma hoitavat taloutta ja valmistelevat siellä kapioitaan. Suoma avioituu 1925
heinäkuussa ja Helmi samana vuonna marraskuussa.
1918 saadaan loistava naurissato. Kaikki kellarit ovat jo täynnä ja
Matti kehottaa Erkkiä lastaamaan ylimääräiset kärryille. Sitten edessä on
reissu Turkuun, jossa on pula elintarvikkeista. Raunistulan kohdalla nauriit
ovat jo kaikki myyty. 1920-1930 luvulla Edla kuljettaa yksin voikuormia hevosella Turun
torille. Leipäviljaa jauhetaan jauhoiksija myydään leipomoille. 1925
Erkki ostaa
ensimmäisen T-malli Fordin, avolavan. 1930 Nousiaisiin perustetaan meijeri ja
maidot kuljetetaan sinne. Vähitellen Monnoisten porukka kuskaa kaikkien
kyläläisten maidot meijeriin, 1944 lähtien.
Elopäivistä tiedotetaan kyläläisille, sananviejä saattaa viipyä
reissullaan kaksikin päivä. Esimerkiksi 8 miestä niittää 3 ha päivässä. 2
niittäjää 1 sarkapelto. 1 niittäjä 1,5 tai 2 sitojaa.
Eräs Monnoisten renki on työssään todella saamaton ja verkkainen.
Matti on taas jälleen kerran viisas eikä hauku eikä toru kyseistä miestä, vaan
alkaa kehua tätä. Ja jonkin ajan kuluttua rengistä kehittyy mitä parhain
työmies.
Vielä viimeisinä vuosinaankin Matilla on tapana palkita työntekijöitään.
On syksy, naiset työskentelevät ahkerasti riihessä. Matti täyttää molemmat
taskunsa pullolleen omenoita ja kehuu vievänsä niitä naisille piristykseksi.
Edla-mummu on kova kyläilemään vielä vanhuudenpäivilläänkin. Käy
sukuloimassa ja vierailee vanhojen ystävien ja työntekijöiden luona. Aina on
viemisinä lampaan villoja, jauhoja, leipää ym. Tuliaisina kotiin on kudottuja
vaatteita, lapasia,sukkia jne.
Sisaruksista Erkki avioituu 1929, Eino 1932, Otto 1933 ja Alli 1934.
Edla-mummu jää leskeksi talvella 1931, 59 vuotiaana. Matin
kuolinsyyksi merkitään halvaus....
Vaikka virallisina isäntinä 1926 lähtien ovat Erkki ja Eino, mummu pitää
ohjaita rautaisessa otteessaan. Alli asuu äitinsä kanssa kivitalon yläkerrassa.
Rakennuskantaa lisätään , jotta Einollakin olisi navetta ja talousrakennuksia.
Naapuri Niittykartano tulee samoihin aikoihin myyntiin ja Eino jättää oman
tarjouksensa. Mutta siitähän pitäjällä nousee kova meteli:” ettei Heinisten
veljeksille saisi antaa pitäjän kaikkia parhaimpia taloja. Ja niinhän siinä
käy, ettei talo päädy Einolle vaan hän perheineen muuttaa Turkuun 1937.
Edla-mummu haluaa ehdottomasti viedä
valokuvaan kaikki siihen mennessä syntyneet tytöt. Tulee reissu Turkuun.
Tytöillä on ensimmäisenä mielessä että mitä pukee päällensä.
Sota-aika koittaa. Talon miesväki lähtee rintamalle, kuka mihinkin.
Naiset kantavat suuren vastuun työnteosta. Onneksi kaupungista saapuu lisää
väkeä, työvelvollisia ja sotavankeja Neuvostoliitosta jopa Kirgisiasta
asti. Monnoisten hevonen Ville ja
kuorma-auto Dodge Federal joutuvat molempiin sotiin. Kivitalon alakertaan
majoitetaan evakkoja: Hyytiäiset, Hietaset, Matikaiset, Lerkit, Latut ja inkeriläisiä.
Sodan päätytyyä Nousiaisten asemalta isännät saavat hakea omat hevosensa
kotiin. Erkki on etsimässä omaa Villeään ja siinä puhellessaan hevosten ohitse
rivistä kuuluu höröhdyksiä. Jälleennäkeminen on sanoinkuvaamattoman mukavaa
molemmista. Kotiinpäin tultaessa Villen askellus on pitkää eikä kärryjen takana
käyskenteleminen miellytä. Niin Erkki irroittaa Villen köydestä ja juoksu
Monnoisiin on vauhdikasta. Siellä se hevonen on tallin oven takana paljon ennen
Erkkiä.
Äitini Pirkon nuoruudessa Edla-mummu seuraa tarkoin sanomalehdistä ja
radiosta maailman menoa ja tietysti tanssi-ilmoituksia. Hän usein tivaa
enoiltani Timolta, Raimolta ja Pertiltä minne päin jokainen on menossa
iltamiin. Enot tekevät joskus mummulle jekkua lähtemällä omille teilleen
ikkunankautta. Usein kirkonmenoja kuunnellessaan mummu nukahtaa keinustuoliin,
koska yö on kulunut odotellessa sekä nuorisoa että piikoja ja renkejä
kotiin.
Sunnuntaisin Edla-mummu pukeutuu pyhäpukuun, hartioille kaunis huivi ja
vähintään kaksi tai kolme esiliinaa päällekkäin alimmaisena se parhain.
Edla –mummu vahtii lapsenlapsiaan varsinkin Riittaa. Välillä on
käynnissä kuurupiiloa ja iltapäivällä on vuorossa yhteiset päiväunet samassa
sängyssä. Yhteispelissä vahditaan myös vanhempien sisarusten iltamiin
lähtemistä. Riitta kiiruhtaa kertomaan sisaruksilleen reitin olevan selvä ja
nämä lähtevät uutisesta iloisina salaa iltamiinsa mummun tietämättä. Tai
niinhän he luulevat. Heti kun Riitta on kertonut ilmoituksensa sisaruksilleen,
hän paljastaa vahdissa olevalle Edla-mummulle sisarusten salaisesta lähdöstä ja
sen reitistä.
Mummun syntymäpäivät ja äitienpäivät kokoavat koko suvun koolle. On
lapsia monessa polvessa. Ja keväällä on se kaunis, kirkas Tiltan-päivä
maaliskuussa.
Pitää aina tulla esittelemään uudet aviopuolisot ja lapset mummulle,
joka haluaa tietää ja nähdä kaiken uuden.
Edla-mummu seuraa tarkoin luonnontapahtumia ja laatii niistä omat
säiden ennustuksensa. Välillä tietty sää edistää tai jälistää. Keltainen
almanakka on kovassa käytössä.
Kova työnteko elämänvarrella vaatii lopulta
veronsa, välillä mummun paikkoja särkee ja kolottaa kovastikin. Apteekista
löytyy monta erilaista oloa helpottavaa tuotetta. On rautaviini, reumalääke eli
Liljamentti ja Mustanparran tipat esimerkiksi
Edla-mummu saa viettää lopun elämänsä Erkin ja hänen vaimonsa Ailin
hoivissa. Hän nukkuu pois 23.4.1968 Monnoisissa 96-vuotiaana paljon elämää
nähneenä ja kokeneena.........
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Heimo Heinisen siunaustilaisuus 6.4.2013
Siunaus Ruskon kirkossa ja muistotilaisuus Vahdon seurakuntatalolla 6.4.2013
http://youtu.be/Wuw7rWtGg0Y Heimon hautajaisissa puhui Eeri Hyrkkö
http://youtu.be/Wuw7rWtGg0Y Heimon hautajaisissa puhui Eeri Hyrkkö
maanantai 1. huhtikuuta 2013
serkkujen kokous 14.4.2013
Sukutapaaminen
su 14.4.2013
Kutsumme teidät ystävällisesti
Heinisten sukujuhlaan
Maskun Kiisan-Pirttiin
su 14.4.2013 klo 12:00 alkaen
Ohjelma:
Tervetuliaismalja
Ruokailu seivovasta pöydästä
Sukuselvitystä omaan tahtiin
Kahvia ja kakkua ja mukavaa jutustelua
Seremoniamestarina toimii
Jorma Heininen ,puh. 0500-518355, johon
voit olla yhteydessä halutessasi esittää omaa
ohjelmaa (tarinat, lauluesitykset, jne)
Serkkujen kokous Kiisan Pirtissä 14.4.2013
Toivomme ystävällisesti vahvistusta tulostanne
ma 8.4..2013 klo 16:00 mennessä,
Pia Salonen puh. 044-5545 067,
email: pia.salonen@puhdasvesi.fi
Muista ilmoittaa myös erityisruokavaliot
Juhlien järjestelyt:
Juhlapaikka: Kiisan-Pirtti, Ruskontie 2,Masku
puh. 02 - 432 9708
Kustannukset ovat 40 EUR/aikuinen, 25 EUR/lapsi (alle 12 v)
Toivomme osallistumismaksun suoritusta ennen juhlapäivää
Heinisten sukuseuran tilille:
FI69 4309 0010 2083 38
Kutsumme teidät ystävällisesti
Heinisten sukujuhlaan
Maskun Kiisan-Pirttiin
su 14.4.2013 klo 12:00 alkaen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)